Ei vain omaa juttua
Ulkomaisia tähtivieraita monipuolisesti hyödyntävä konserttisarja sekä tanssin ja sirkuksen yhteinen markkinointihanke ovat esimerkkejä uudenlaisesta yhteistyöstä kulttuurialalla. Niiden antamasta mallista olisi syytä oppia, arvioi taideyliopiston rehtori.
Kansikuva: Milla Koistisen teoksesta Magenta Haze. Ilkka Saastamoinen/Tanssin talo
Joulukuisena iltana Sibelius-Akatemian konserttisalissa on harras tunnelma. BBC:n palkitsema Sitkovetsky Trio käy läpi monipuolista ohjelmistoaan: Sam Perkinin leikkisä Show kokeilee trion soitinten rajoja, Beethovenin allegretto ja Mendehlsonin pianotrio soivat herkästi, mutta varmasti.
Sama sali, joka tuli kansalaisille tutuksi eduskunnan karuna väistötilana, suorastaan hehkuu musiikin voimasta.
Ja ihmekös tuo. Juuri tähän tarkoitukseen, kamarimusiikkia varten, vuonna 1930 valmistunut sali oli suunniteltu.
Julkisia konsertteja siellä oli viime vuosina kuitenkin kuultu harvoin. Tilanteelle piti tehdä jotain, päättivät muusikko Jukka Untamala ja klassisen musiikin puuhanaiset Hannele Eklund ja Minna Lindgren vuodenvaihteessa 2021.
Syntyi kamarimusiikkisarja Helsinki Seriös, jossa ideana on tuoda kansainvälisesti korkeatasoisia kamarimusiikkikokoonpanoja klassiseen saliin.
”Emme edellytä erikoisohjelmistoa, eikä kausillamme ole teemoja. Ajatuksena on, että esiintyjät valitsevat itselleen läheistä ohjelmaa, jota haluavat konsertissaan soittaa”, toiminnanjohtaja Eklund kuvaa konserttisarjan ideaa.
Kaikki irti tähtivieraista
Konserttisarjan perusidea on alusta asti ollut ulkomaisten vieraiden mahdollisimman monipuolinen hyödyntäminen.
”Esimerkiksi pääkaupunkiseudun sinfoniaorkestereilla on usein kiinnostavia solisteja, joista monet soittavat myös pienemmissä kokoonpanoissa. Me sitten selvitämme, olisiko tätä kokoonpanoa mahdollista saada meille, jos solisti on joka tapauksessa Helsingissä muutaman päivän”, Eklund kertoo.
Yhteistyö voisi toimia toiseenkin suuntaan. Vaikka Helsinki Seriös järjestää konsertteja vain Helsingissä, on se ottanut yhteyttä maan muihin konserttitaloihin, jos sama ohjelmisto kiinnostaisi heitäkin.
Sibelius-Akatemian salia hallinnoivan Taideyliopiston kanssa katsotaan lisäksi mahdollisuuksia hyödyntää vierailijoita opetuksessakin. Syksyllä Helsinki Seriösissä vieraillut Orsino Ensemble piti konserttinsa yhteydessä opiskelijoille myös mestariluokan. Kevätkaudella mestariluokkia on luvassa lisää.
Hannele Eklund
Filosofian maisteri, Wellspoken Oy:n toimitusjohtaja
Tuottaja ja toiminnanjohtaja Jane ja Aatos Erkon säätiön 2021–2023 rahoittamassa Kamarimusiikkia kaupungeissa ry:n Helsinki Seriös -kamarimusiikkisarjassa
Yhteistyökumppaneihin kuuluu niin ikään Yle, joka taltioi konsertit ja laittaa ne Areenaan kuultaviksi. Tästä tulee konserttien järjestäjälle pientä tuloakin, mutta tärkeintä on radiointien kyky tavoittaa yleisöjä.
”Meidän kannaltamme kyse on ennen muuta julkisuustyöstä. Toivomme ihmisten löytävän konserttisarjan myös Ylen välityksellä.”
”Kenttä on tällä hetkellä hyvin atomisoitunut – moni toteuttaa omaa juttuaan. Muut tekijät voidaan nähdä enemmän kilpailijoina kuin yhteistyökumppaneina”,
Kaarlo Hildén
Pullonkaulat pois
Helsinki Seriösin yhteistyöhakuisuus on esimerkki ajattelusta, jonka soisi yleistyvän taidekentällä laajemminkin, arvioi Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hildén.
”Kenttä on tällä hetkellä hyvin atomisoitunut – moni toteuttaa omaa juttuaan. Muut tekijät voidaan nähdä enemmän kilpailijoina kuin yhteistyökumppaneina”, Hildén kuvaa.
Hallitseva ajattelumalli korostaa instituutioita. Tämä ei aina ole kokonaisuuden kannalta parasta, sillä toimijoita on valtavasti, mutta resursseista pulaa.
”Tässä syntyy turhia pullonkauloja. Meillä on esimerkiksi paljon tiloja, joita ei käytetä kuin tilaa hallitsevan toimijan omiin esityksiin. Tässä olisi selvästi parantamisen varaa.”
Hildén uskookin, että tulevaisuudessa myös taideala joutuu mukautumaan ketterämpiin järjestelmiin, jakamistalouteen, verkostoitumiseen ja yhteistyöhön.
”Nämä ovat tulossa kaikkialle muuallekin yhteiskuntaan. Taidealan kannattaisi olla tässä edelläkävijä, eikä hidastella.”
Ari Tenhula
Zodiak – Uuden tanssin keskuksen toiminnanjohtaja
Ohjausryhmän jäsen Jane ja Aatos Erkon säätiön 2022 rahoittamassa Tanssin ja sirkuksen kansainvälisen myynnin ja markkinoinnin sekä tuotanto- ja kiertuetoiminnan kehittäminen ja osaamispääoman kasvattaminen, Loisto -hankkeessa
(Kuva: Ilkka Saastamoinen)
Loisto pidentää esitysten elinkaarta
Toinen esimerkki uudesta tavasta tehdä on Uuden tanssin keskus Zodiakin, Uuden sirkuksen keskus Cirkon ja Tanssin talon yhteinen Tanssin ja sirkuksen tuotanto- ja kiertueympäristön kehittämishanke Loisto. Hanke lähti Zodiakin toiminnanjohtaja Ari Tenhulan mukaan havainnosta, että suurimmalla osalla nykytanssin tai sirkuksen esityksistä elinkaari loppuu muutamaan esitykseen.
”Kun kallis tuotantovaihe loppuu ensi-iltaan, loppuu samalla yleensä rahoituskin. Teosta esitetään 5–6 kertaa, mikä yleensä tavoittaa aiheesta pääkaupunkiseudulla kiinnostuneen yleisön”, tarkentaa Tenhula. ”Sitten teokset yleensä vain hiipuvat. Paljon työtä menee hukkaan, vaikka ainakin osalla esityksistä voisi olla kysyntää muuallakin.”
Näin ei tarvitsisi olla. Kiinnostava esitys voisi hyvinkin lähteä kiertueelle niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kulutkin olisivat pienet: kallis alkutuotantotyö olisi jo tehty.
Käytännössä teoksia yritetään toki nytkin markkinoida eteenpäin. Aikaikkuna promootiolle on kuitenkin esitysperiodin aikana liian kapea ja markkinointitulokset heikkoja, Tenhula kertoo.
”Meidän ajatuksemme olisi aloittaa osatuotantojen ja kiertueiden rakentaminen ja niihin liittyvä promotyö ja markkinointi jo hyvissä ajoin esituotantovaiheessa, kehittää markkinointitoimenpiteitä ja luoda kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömalleja.”
”Ala muistuttaa hieman startup-bisnestä: kaikki teokset eivät varmastikaan löydä osatuottajia ja kiertuemarkkinoita, mutta alkutuotannon aikana pitäisi löytää ne, joille sellaiset aukeavat”, summaa Tenhula.
”Koska haaste on aloille yhteinen, on yhteistyökin luontevaa. Olisi ollut typerää, että jokainen meistä olisi yrittänyt ratkoa samoja rakenteellisia ongelmia yksin”
Ari Tenhula
Yhteiset ongelmat, yhteinen hanke
Nykytilanteen suurimpia kärsijöitä ovat freelance-taiteilijat. He saavat apurahan esityksen tekemiseen, mutta esityksen valmistuttua ainoa mahdollisuus jatkaa työskentelyä on yleensä hakea rahoitusta seuraavaan teokseen.
Zodiak ja Cirko ovat myös toimijoina samankaltaisia tuotantotaloja, joille esitysten elinkaaren ongelmat ovat tuttuja. Tanssin talo ei tee omia tuotantoja, mutta tunnistaa tilanteen.
Markkinointiin tarvitaan alan osaajia ja esimerkiksi promootioon videotuotantoa. Tuotantomallien rakentaminen vaatii neuvotteluja. Tämä kaikki maksaa. Kustannusten jakamiseksi hanketta on alusta asti lähdetty tekemään yhdessä.
”Koska haaste on aloille yhteinen, on yhteistyökin luontevaa. Olisi ollut typerää, että jokainen meistä olisi yrittänyt ratkoa samoja rakenteellisia ongelmia yksin”, Tenhula selventää.
Syksyllä 2022 käynnistyneen hankkeen yhteistyö on lähtenyt käyntiin oikein hyvin kehityspäällikkö Katarina Lindholmin johdolla, Tenhula iloitsee. Joukko on tarpeeksi pieni, jotta hankkeen hallinnointi ei syö liikaa resursseja, mutta toisaalta yhdessä tekeminen helpottaa.
Muutos on myös kivuliasta
Kaikki tuntuu tukevan laajempaa kulttuurialan yhteistyötä. Miksi yhteistyö sitten on vaikeaa?
”Muutos on aina kivuliasta”, Taideyliopiston Hildén vastaa.
”Taidealalla ihmiset ovat yleensä hyvin kunnianhimoisia ja haluavat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Siksi totutusta poikkeaminen voi tuntua uhkaavalta.”
Yhteistyö myös lisää monimutkaisuutta. Jos vaikka esiintymistilan omistaja haluaisi avata tilojaan ulkopuolisille, tarvitaan paljon sopimista ja säätämistä käyttöehdoista ja vastuusta. Tämä voi tuntua hankalalta etenkin tilaa hallinnoivalle osapuolelle.
Oma kysymyksensä ovat myös resurssit. Taidealalla moni elää kädestä suuhun, mikä ei jätä aikaa eikä resursseja toimintatapojen pohtimiseen.
Kaarlo Hildén
Taideyliopiston rehtori kaudella 1.12.2020–30.11.2025
Toiminut aiemmin mm. Sibelius-Akatemian dekaanina ja Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen ohjelmajohtajana sekä monien asiantuntijaorganisaatioiden hallituksissa
(Kuva: Veikko Kähkönen/Taideyliopisto)
Tässä kohden Hildén heittäisi palloa myös rahoittajien suuntaan.
”Aika paljon rahoitus sidotaan edelleen yksittäisiin toimijoihin tai projekteihin. Esimerkiksi valtionosuuksia ei voi kohdentaa vierailijoiden esityksiin. Tämä ei varsinaisesti kannusta etsimään yhteistyökuvioita.”
Katse tulisi Hildénin mukaan kääntää kohti tekijöitä, ja miettiä, miten heidän tavoitteitaan voitaisiin edistää. Tutut ja turvalliset toimintamallit eivät ole ainoa ratkaisu. Rahoitusta tulisi myöntää rohkeammin myös uudenlaisille yhteistyökuvioille.
Jane ja Aatos Erkon säätiön uutiskirje
Uutiskirjeemme tilaajana saat ajankohtaiset kuulumiset sähköpostiisi neljästi vuodessa.
Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt tietosuojaselosteen.