Tempo yhdistää erilaiset soittajat

JAES

28.5.2025

Austin ja Antonia soittavat Tempo-orkesterissa. Jenni Peltoniemi koordinoi Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -pilottihanketta. Kuva: Juha Merimaa

Musiikkiharrastus koetaan joskus elitistiseksi, mutta voisiko sitä käyttää lieventämään yhteiskunnallista eriytymistä? Sibelius-Akatemia ja Konservatorioliitto selvittävät asiaa Jane ja Aatos Erkon säätiö rahoittamissa hankkeissa.

Antonina Yevtushok, 12, soittaa alttoviulua ja Austin Mark, 9, viulua samassa orkesterissa. Kaksikolla ei kuitenkaan ole vahvaa yhteistä kieltä: ukrainalainen Yevtushok ei juuri puhu englantia ja ja Filippiineiltä tulleen Markin suomi on vielä rajallista. Tämä ei silti estä molempia soittamassa heidän koulullaan Mikkelin Tuppuralassa harjoittelevassa Tempo-orkesterissa.

Tempo-orkesterin ajatuksena on tarjota matalan kynnyksen tapa soittaa. Se sopi Yevtushokille, joka kertoo haaveilleensa klassisen musiikin soittamisesta pikkulapsesta alkaen.

”Heti kun äitini kertoi mahdollisuudesta, halusin mukaan”, hän kertoo. Mark puolestaan liittyi orkesteriin opettajansa aloitteesta. Molemmat kehuvat kokemuksiaan.

”Sekä opettajat että muut soittajat ovat ystävällisiä. Yhdessä on kiva soittaa,” Yevtushok kertoo. Kahdeksaantoista soittajaan mahtuu monta kansallisuutta, mutta edes yhteisen kielen puuttuminen ei haittaa – suomella ja englannilla on pärjätty.

Toukokuussa kaksikko oli orkesterin kanssa konsertoimassa Vantaan Martinus-salissa. Vaikka soittokokemusta on vasta puolitoista vuotta, kyseessä on orkesterin neljäs konsertti – esiintyminen alusta alkaen kuuluu Tempo-orkesterin filosofiaan. Lapsille se sopii.

”On hauskaa soittaa ja tuottaa iloa kuulijoille”, Mark kertoo.

Kynnyksiä matalammiksi

Tempo-orkesteri on yksi tavoista, joilla Mikkelin musiikkiopisto osallistuu Konservatorioliiton johtamaan Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -pilottihankkeeseen. Pilotin tarkoitus etsiä tapoja, joilla musiikin koulutusta voitaisiin tuoda laajemmille harrastajajoukoille yhteiskunnan monimuotoistuessa.

”Samalla pyrimme pitämään musiikkiopistotoiminnan elinvoimaisena muuttotappioalueella, ” kertoo hankekoordinaattori Jenni Peltoniemi.

Yhtenä keinona ovat matalan kynnyksen orkesterit, jotka tarjoavat mahdollisuuden soittoharrastukseen niille, kellä siihen ei muutoin mahdollisuutta ole, esimerkiksi vähävaraisille maahanmuuttajille. Tuppuralan jousiorkesterin lisäksi musiikkiopistolla toimii koko perheen tempo-orkesteri, jota Peltoniemi opettaa itsekin. Kolmas matalan kynnyksen Tempo-orkesteri käynnistyy Mikkelin Rantakylän koululla syksyllä 2025.

Kaikki orkesterit rahoitetaan Jane ja Aatos Erkon säätiön hankerahoituksella. Soittimet on hankittu Mikkelin kaupungin testamenttivaroilla. Näin kynnys osallistumiseen voidaan pitää matalana myös vähävaraisille.

Orkestereiden lisäksi Peltoniemi organisoi kielimusiikkileikkikouluja maahanmuuttajaperheille ja esikouluihin. Samalla pyritään kehittämään peruskoulujen, lukioiden ja musiikkiopiston yhteistyötä.

Hieman yli kaksivuotinen hanke kuulostaa aika lyhyeltä ajalta saada pysyviä tuloksia näin isoissa asioissa.

”Pyrimme tietenkin jatkamaan toimintaa myös hankeen jälkeen. Haemme löytyisikö esimerkiksi orkestereille kummeja yrityksistä ja yksityishenkilöistä”, Peltoniemi kertoo.

Taidemusiikki ei vain eliitille

Yhteiskunnan monimuotoistuminen otetaan vakavasti myös Suomen tärkeimmässä musiikin koulutuslaitoksessa Sibelius-Akatemiassa.

Sibelius-Akatemian juuret ovat syvällä kansainvälisyydessä – jo sen ensimmäinen johtaja Martin Wegelius haali vaikutteita ja opettajia ulkomailta. Silti ensimmäinen mielikuva klassisen musiikin korkeakoulusta vie helposti ajatukset pikemminkin elitismiin kuin koko kansan laitokseen.

Mielikuva kuitenkin pettää, kertoo Taideyliopiston Sibelius-akatemian dekaani Emilie Gardberg.

”Olemme pyrkineet madaltamaan kynnystä tutustua toimintaamme. Esimerkiksi valtaosa konserteistamme on nykyään maksuttomia. Vain kaikkein kalleimmista tuotannoista pyydetään pääsymaksu.”

Myös musiikin pedagogiikassa korostetaan kaikkien ottamista mukaan. Ajatuksena on kehittää parempaa opastusta siihen, miten musiikin kouluopetuksessa voitaisiin luoda kaikille oppilaille tunnetta, että musiikki on myös heille.

”On väärä ajatus, että musiikki vaatisi erityislahjakkuutta”, Gardberg muistuttaa.

”Musiikin harrastaminen, kuten taiteen harrastaminen yleensäkin, kuuluu kaikille. Äärimmäisen harva ihminen on todellisuudessa sävelkuuro. Uskon, että kaikki voivat osallistua musiikin tekemiseen jos saavat tilaisuuden.”

Emilie Gardberg

Lähetyssaarnaajien musiikin perässä

Sibelius-Akatemiassa keinoja raja-aitojen madaltamiseen pohditaan myös monikärkisessä Ääni ja oikeus -hankkeessa hankkeessa. Jane ja Aatos Erkon säätiön rahoittamassa hankkeessa on useita kärkiä, aina erilaisia musiikkikulttuureja sekoittavasta globaalin musiikin maisteriohjelmasta jazz-musiikin ohjelmassa toteutettavaan pohdintaan jazzin juurista ja evoluutiosta kohti hiphopia.

Gardberg nostaa esille erityisesti Sibelius-Akatemian vanhan musiikin ryhmän matkan eteläiseen Kaliforniaan selvittämään eurooppalaisten lähetyssaarnaajien alueelle tuomaa musiikkiperintöä sekä pohtimaan alueen alkuperäiskansojen musiikin vaikutusta lähetyssaarnaajien musiikkiin.

Viiden opiskelijan ja opettajan ryhmä konsertoi matkan aikana kahdesti Etelä-Kalifornian yliopiston barokkiorkesterin kanssa. Jälkimmäinen konsertti pidettiin vuodelta 1771 olevassa San Gabrielin lähetysaseman kirkossa ja siinä esitettiin paitsi eurooppalaista myös Latinalaisen Amerikan musiikkia.

Ääni ja oikeus -hankeen on tarkoitus huipentua vuonna 2028 ensi-iltansa saavaan epähierarkisin menetelmin luotuun oopperaesitykseen, jossa Yhdysvaltalais-Suomalainen tekijäryhmän on tarkoitus tehdä synteesiä omista taustoistaan ja tarinoistaan.

Taide kuuluu kaikille

Taiteen sanotaan kuuluvan kaikille. Siksi se tarjoaa myös mahdollisuuksia tuoda ihmisiä yhteen. Niin Mikkelin Jenni Peltoniemi kuin Sibelius-Akatemian Emilie Gardberg korostavat muurien madaltamista taideinstituutioiden ja muun yhteiskunnan välillä.

Esimerkiksi Sibelius-Akatemia on Suomen musiikkikentässä valtavan keskeinen toimija, jolla on paljon vaikutusvaltaa siihen, miten alan kulttuuri kehittyy. Akatemiassa on käynnistetty keskustelu siitä, miten tulevaisuuden musiikkipedagogit osaisivat huomioida yhteiskunnan koko kirjon.

Osana Ääni ja oikeus -hanketta Akatemiassa onkin tekeillä resurssikirja, jossa etsitään tapoja, joilla musiikin opetuksessa voitaisiin osallistaa monipuolisemmin niitäkin oppilaita, jotka ovat aiemmin jääneet vähemmälle huomiolle.