Yhdessä vahvempia? Kulttuurikentällä pohditaan yhdistymisiä
Suomen Taiteilijaseura selvittää jäsenjärjestöjensä yhdistämistä. Samanlaisia pohdintoja käydään myös musiikkiopistoissa. Taustalla on huoli pienten järjestöjen elinvoimaisuudesta aikana, jolloin resursseja leikataan.
Juha Merimaa
KUVAAJA Jussi Puikkonen
Suomen Taiteilijaseura selvittää jäsenjärjestöjensä yhdistämistä. Samanlaisia pohdintoja käydään myös musiikkiopistoissa. Taustalla on huoli pienten järjestöjen elinvoimaisuudesta aikana, jolloin resursseja leikataan.
Suomen Taiteilijaseura perustettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa vuonna 1864. Seuran kuusitoista perustajajäsentä edustivat eri taiteenaloja taidemaalareista kirjailijoihin, ja seuran alkuperäinen ajatus oli yhdistää eri taiteenaloja. Ensimmäiset 25 vuotta järjestön puheenjohtajana toimi Zacharias Topelius. Ensimmäinen kunniajäsen oli runoilija Johan Ludvig Runeberg.
162 vuotta on pitkä aika. Sekä taidemaailma että yhteiskunta ovat mullistuneet monin tavoin. Suomen Taiteilijaseura on ollut myötävaikuttamassa Helsingin Taidehallin ja Ateljeesäätiön sekä taiteilijoiden tekijänoikeuksia valvovan Kuvaston syntyyn. Muun muassa.
Myös seura itsessään on muuttunut. Vuonna 1952 seura muuttui kuvataiteilijoiden keskusjärjestöksi. Nykyään sillä on kuusi jäsenliittoa: Taidemaalariliitto, Suomen Kuvanveistäjäliitto, Suomen Taidegraafikot, Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto, Muu ry ja Valokuvataiteilijoiden Liitto.
Eivätkä muutokset lopu tähän, uskoo Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki.
”Maailma muuttuu, ja on hyvä pohtia, kuinka järjestöt voivat parhaalla tavalla toteuttaa tehtäväänsä eli kuvataiteilijoiden ja kuvataiteen aseman edistämistä nyt ja tulevaisuudessa”, Vähäsöyrinki arvioi.
Aloite omiin käsiin
Muutoksia on parempi tehdä hallitusti kuin pakkoraossa. Niinpä Taiteilijaseura käynnisti vuoden alusta Kestävät rakenteet, kukoistava kuvataide – malli kuvataiteilijoiden uudeksi yhteiseksi järjestöksi -hankkeen. Nimensä mukaisesti sen päämääränä on selvittää, olisiko mielekästä koota nykyinen, moniin organisaatioihin jakautunut järjestökenttä yhden katon alle. Hankkeessa luodaan malli tai malleja uudeksi kuvataiteilijoiden järjestöksi yhdessä taiteilijoiden kanssa.
”Mahdollisella yhdentymisellä tavoitellaan vakautta ja vaikuttavuutta toimintaamme. Haluamme, että kuvataiteilijoiden ääni kuuluu nykyistä vahvemmin”, Vähäsöyrinki toteaa.
Keskeisiä ongelmia on kaksi. Ilmeisempi niistä on järjestöjen pienuus. Taiteilijaseura sekä sen kuusi jäsenjärjestöä ovat kaikki pieniä, muutaman ihmisen työpanoksella toimivia organisaatioita. Pienimmissä, kuten Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitossa, työntekijöitä on vain yksi.
Toiseksi kulttuuripolitiikka on murroksessa ja julkisen rahoituksen osuus kulttuurille ja järjestösektorille laskusuunnassa. Koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus näyttää epävarmalta. Oletettavaa on, että esimerkiksi järjestöjen oman varainhankinnan rooli korostuu tulevaisuudessa.
”On syytä kysyä, onko nykyinen rakenne paras tapa edistää kuvataiteen asiaa ja kuvataiteilijoiden asemaa tulevaisuudessa”, Vähäsöyrinki toteaa. ”Yksi vahva järjestö voisi mahdollisesti tuottaa parempia jäsenpalveluita ja edunvalvontaa.”
Jane ja Aatos Erkon säätiö rahoittaa selvitystä 500 000 eurolla. Taiteilijaseuran kuudesta jäsenjärjestöstä siinä on mukana viisi. Kuvanveistäjäliitto jättäytyi sen ulkopuolelle.
Ulkopuolelle jättäytyminen jo ennen aloitusta kuvaa, että kyseessä on herkkä hanke.
”Ymmärrän, että tällainen hanke voi herättää epävarmuutta, mutta toivottavasti myös innostusta tulevasta. Erkon säätiön rahoituksella selvitämme yhdessä, millaisia mahdollisuuksia tästä voisi aueta. Konkreettiset päätökset mahdollisesta yhdentymisestä tehdään kussakin järjestössä itsenäisesti yhteisen kehittämistyön jälkeen.”
Musiikkiopistoissa samanlaisia pohdintoja
Kuvataiteet eivät ole ainoa taiteiden ala, jossa nähdään tarvetta muutoksille muuttuvan maailman edessä. Vuonna 2024 Suomen konservatorioliitto aloitti Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hankkeen, jossa alan kehitystä pohdittiin useilla tavoilla. Jane ja Aatos Erkon säätiö rahoitti hanketta 660 000 eurolla.
Yksi piloteista oli hanke, jossa selvitettiin kolmen helsinkiläisen musiikkiopiston – Kallion Musiikkikoulun, Keski-Helsingin musiikkiopiston ja Musiikkiopisto Resonaarin – mahdollista yhdistymistä.
Hanke on edennyt hyvässä hengessä, kertoo Konservatorioliiton toiminnanjohtaja Taija Lähdetie. Yhdistymisen hyödyt on katsottu ilmeisiksi, ja kaikkien opistojen johto kannattaa yhdistymistä.
”Hallinnollinen ja juridinen yhdistyminen ovat jo hyvin lähellä”, Lähdetie kertoo.
Valmista ei silti ole vielä tullut.
”Yksi keskeinen oppi on, että nämä ovat monimutkaisia hankkeita. Esimerkiksi avustuksiin ja lukukausimaksuihin liittyvät kysymykset ovat vaatineet pohdintaa. Myös yhteishengen vahvistamiseen täytyy panostaa henkilöstön siirtyessä uuteen organisaatioon.”
Suunta kohti suurempia yksiköitä
Musiikkiopistoissa suunta on muuallakin ollut kohti suurempia yksiköitä. Kajaanissa Kainuun musiikkiopisto ja ammatillista koulutusta tarjoava KAO Konservatorio yhdistyvät elokuun alussa Kainuun konservatorioksi. Parhaillaan myös espoolainen Musikinstitutet Kungsvägen ja helsinkiläinen Musik- och kulturskolan Sandels pohtivat yhdistymistä.
Toisaalta kaikki hankkeet eivät ole edenneet. Pirkanmaan ja Tampereen musiikkiopistot ovat selvittäneet yhdistymistä usean vuoden ajan, mutta toistaiseksi hanke on rauennut.
Lähdetie uskoo kuitenkin, että yhdistymisiä tullaan näkemään lisää.
”Suurempien yksiköiden edut ovat ilmeisiä, etenkin kun ikäluokat pienenevät suuressa osassa maata.”
Musiikkiopistojen keskinäiset fuusiot eivät kuitenkaan ole ainoa mahdollisuus, Lähdetie muistuttaa.
”Myös yhdistymisiä muiden taideopistojen kanssa tullaan varmasti näkemään.”
Lisäksi voidaan etsiä myös muita paikallisia ja hallinnollisia yhteistyömalleja. Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hankkeessa niitä etsittiin Mikkelissä. Siellä paikallinen musiikkiopisto kokeili uusia yhteistyökuvioita alueen koululaitosten kanssa muun muassa Tempo-orkesterien, kielimuskarien ja musiikkikylpytoiminnan kautta. Tämä osa hanketta lähti hyvin käyntiin ja tulee jatkumaan vielä hankkeen loputtua.
Aamukahveilla eteenpäin
Taiteilijaseurassa on seurattu konservatorioliiton hanketta. Toistaiseksi heidän selvityksensä kohdistuu vain järjestöjen yhdistämiseen. Hankkeeseen rekrytoidaan parhaillaan projektityöntekijöitä. Kevään aikana on myös pidetty säännöllisiä etäaamukahveja kaikille aiheesta kiinnostuneille.
”Uuden organisaation mallintamistyö on osallistava prosessi”, Vähäsöyrinki vakuuttaa.
Lopulliset päätökset ovat kuitenkin aina järjestöjen omia.
”On hyvin mahdollista, että jo kymmenen vuoden kuluttua kuvataiteen suomalainen järjestökenttä näyttää toisenlaiselta. Hankkeen myötä luomme näkemystä siitä, millainen kehityskulku olisi kuvataiteilijajärjestöjen jäsenten kannalta paras.”